sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Miks en mielestäin sua saa, mä enhän edes nimees tiedä



Ilta alkoi hämärtyä ja viiletä. Ohi mennen vilkaisen sinua, ja huomaan sinun katsovan suoraan silmiin. Perhoset lentelevät vatsassa, sinun hymysi ansiosta. Yritän olla tuijottamatta, mutta kerta toisensa jälkeen se tuntuu mahdottomalta. Olet niin lähellä mutta silti niin kaukana. 

Biisin loppuessa huudamme serkkuni kanssa ja ulvomme, jonka jälkeen remahdamme kumpikin nauruun. Katsahdan sinua, ja sinäkin naurat ja katsot suoraan silmiin. Tuntuu, kuin sulaisin siihen paikkaan. isken sinulle silmää, ja kasvoillesi syttyy entistä leveämpi hymy. Silmäsi. Jotain niin kiehtovaa, salaperäistä ja suloista yhtä aikaa.

Kyyti lähtee, ja kävelen ohitsesi. Katsomme viimeisen kerran toisiamme silmiin ja hymyilemme. Vielä vilkaisen olan yli, ja sinä teet samoin. Miksi? Miksi minulla ei ollut pokkaa käydä antamassa numeroani sinulle? Tai edes käydä juttelemassa. Kaduttaa suunnattomasti. Mutta niinkuin rakas ystäväni sanoi: "Mä uskon kohtaloon. Jos se on tarkotettu, te kohtaatte kyllä".

xoxo Heidi


2 kommenttia: