keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Jos tämä on unta, älkää herättäkö mua

"Mistä saan sut kiinni ku kik ei toimi ?:)"
"044... :)"
Ei mulla käynyt mielessäkään että siitä sen enempää tulisi, koska välimatka oli niin pitkä. Kerroin tulevani festareille, ja sanoit olevas sillon maisemissa. Apua. Oonkohan ihan varma tästä sittenkään. Mihinköhän oon pääni pistämässä taas...

Perjantai. Odotan sua ulkona. Tärisen. En kylmyydestä vaan jännityksestä. Mielessä pyörii vaan tuhat eri ajatusta. Yritän kasata itseni. Näen sut, kävelet mua kohti ja halaat, ojennat ruusukimpun. Hetken aikaa vaan seison, oon lukossa. Mitä mun pitäis sanoo?
"En vaan usko et tää on totta. Ihana nähdä sua".  Seistään ulkona ja jutellaan niitä näitä. Sovittiin että nähdään huomennakin. Katsoin perääs kun lähdit kävelemään.
"NYT annan itselleni luvan heittäytyä".


Lauantaina, sama paikka ja aika. Pitelet mua siinä, kaikki vaan tuntuu helpolta ja loogiselta. Pitkään aikaan ei ole siltä tuntunut. Saat mut nauramaan ja hymyilemään, enkä haluis päästää sua taaskaan lähtemään. Tiedän että huomenna pitää sanoa heipat. Se pelottaa. Lupaat tulla mua katsomaan kuitenkin ennen kun lähet kasarmille. Suutelet mua ja lähdet. "Ei hätää, mä ehdin nähdä sitä vielä huomenna".

Solttupuku pukee sua, näytät törkeen hyvältä. Kaverit on jo bussilla, ja lähet mua saattamaan. Tuntuu haikeelta, en tienny että tää olis näin vaikee pala. Lupaat tulla mua katsomaan Ouluun, ettei tää jäis vaan tähän. Pitelet mua vielä hetken sun halauksessa, katsot suoraan silmiin ja suutelet mua. Pakko kääntyy ympäri bussille. Katon viel perääs. Ikävä iskee samantien. Lohduttavaa on se, että tiedän näkeväni sut silti. En tiiä millon, mutta ootan niin kauan ku pitää.





xoxo Heidi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti